Testissä Horsewaren Micklemit

Eilen tulin Englannista odottamani paketti. Paketissa oli Rexille tilattuna muutama Horsewaren loimi sekä kauan haaveilemani Micklem multibridle suitset.

Halusin nimenomaan multibridlet, koska niissä on messinkiset soljet ;) Multibridlejen mukana tulee jos jonkinlaista härpäkettä lähinnä liittyen kuolaimettomaan suitsitukseen ja epäilen vahvasti, etten tule sellaisia koskaan tarvitsemaan. Itse pidän ihan normikuolaimista, yleensä kolmipalana, mutta Rexi tuntuu toimivan parhaiten ihan perusnivelellä. Tuo lenkki turpahihnassa ajaa kai kapsonin virkaa, mutta juoksuttaessakin käytän ihan tavallista suitsitusta, mieluiten fullcheek kuolaimella, joka ei tule juoksuttaessa läpi suusta. 

Tänään siis ehdin vihdoin selkään saakka ja ensin ajattelin, että taitaa olla turhaa hypetystä koko micklem touhu. Kun oltiin menty vähän aikaa, jotenkin oudolla tapaa minusta tuntui, että koko systeemi tasaantui, käsi, kuolain hevosen suussa ja koko paketti tuntui ihan erilaiselta. Myös pidätteet menivät paljon paremmin läpi ja tavallista vastustelua - pään vetämistä eteen alas ei tapahtunut juurikaan. 

En nyt menisi yhden kokeilukerran jälkeen vetämään vielä mitään maata mullistavia johtopäätöksiä, mutta ainakin yllätys oli oikein positiivinen :)

Maanantaina olisi tarkoitus taas Sannan tulla tänneppäin ja silloin suitset pääsevät tosi koitokseen. Rexi on yleensä ollut selkeästi parempi kotona joten innolla odotan maanantain tuntia. 

UUps...

Ja taas on kuule aikaa kirjoittelusta jokunen tovi, anteeksi. Ei ole nyt vain oikein ollut inspiraatiota kirjoitella.

Rexi tosiaan oli viimeksi kisoissa Salossa, jossa se hyppäsi ensimmäisen Racing kilpailunsa.
Ensimmäisenä päivänä Rexi hyppäsi elämänsä ensimmäisen 110 cm radan ja varmaan minunkin liki kymmenneen vuoteen. Kaikkien yllätykseksi, eniten varmaan minun se hyppäsi sen nollille!
Ratahan itsessään oli aivan hirveä, hevonen pohkeen takana kuin Jerusalemin muuli eikä edennyt sitten kerta kaikkiaan mihinkään.
On aivan äärettömän vaikea tuoda tuollaista hevosta esteelle, kun se jarruttaa, kun pyytää eteen, niin aina se ottaa vielä yhden askeleen. Noh, nollan se tosiaan meni joka tapauksessa ja kuskilla oli kyllä työtä pysyä kyydissä kun se välillä liki paikaltaan hyppy niitä esteitä ;)

Olin sen ilmoittanut myös sunnuntaiseen racingiin vähän sillä mentaliteetillä, että mennään jos on ok lauantaina. No kun se lauantaina oli kerran nolla niin ajattelin, että kyllä me seuraavastakin päivästä selvitään hengissä.

(c) Sini Annika

Noh, ei mennyt hyvin se. Jos on mahdollista hevonen on vieläkin enemmän pohkeen takana, mutkitteli eikä edennyt mihinkään vaikka mitä olisin tehnyt. verryttelyssä jo vieraat valmentajat maiskuttivan minulle estettä lähestyttyäni. Kyllähän minä sen tiesin, että ETEEN ETEEN ETEEN, mutta kun mitään ei tapahdu. Vielä ennen rataa spurttasin salon kenttää ympäri, mutta eih, hevonen ei etene. Ja mitä siitä tulee kun varovainen hevonen ei etene, sehän pysähtyy.
Radan olisi saanut jatkaa loppuun kolmanteen kieltoon, mutta päätin jättää leikin kesken.

(c) Sini Annika

Tässä video lauantain radasta

seuraavalla viikolla oltiin vielä Kivirannan Tomaksen valmennuksessa. Siellä sitten painettiin pitkin Kotimäen kenttää ympäri, että saisin sen liikkumaan eteen. Ihan jees tunti,

Tämän jälkeen emme sitten ole olletkaan yhtään missäään, ei kisoissa, ei valmennuksissa koko kesänä. Olen halunnut vähän keskittyä lapsiin ja opiskeluun. Sekin on muuten kohta ohi, jouluksi minun pitäisi olla valmis.

Nyt armotonta treeniä koko talvi ja jos ensi kesänä hypättäisiin racingia pohkeen edessä olevalla hevosella, se on meidän tavoite :)

Oltiin viime viikolla muuten sannan tunnilla, vihdoin saatiin sanna tänne :) Rexi oli taas ihan eri hevonen, olihan se pohkeen takna, mutta hyppääminen näytti tauon jälkeen maistuvan ;)