Hyppäsimme 90 cm ja 100 cm luokat ja 90 cm meni tuplanollalla. Jijuu!
Otin Rexin taas ensimmäiseen luokkaan hyvissä ajoin autosta, laitoin sen kuntoon ja taluttelin liinan päässä sitä jonkun aikaa. Oli taas tanssivalla tuulella ja hetken aikaan pörhisteli, mutta sitten oli taas ihan jees. Kiipesin kyytiin ja aloitin verryttelemään hevosta ravissa.
Vieraassa paikassa on ihan turhaa hommaa verrytellä sitä käynnissä, jos rupeaa pöllöilemään on paljon vaikeampi hallita sitä kuin esim. ravissa jossa pääsee etenemään sen kanssa reippaasti. Kun se liikkuu kunnolla eteen ja laittaa heti töihin niin ei kerkeä hirveästi ihmettelemään.
 |
| (c) Jenna Virtanen |
Ekan luokan verkka meni ihan kivasti. Hevonen oli aika hyvin kuulolla, liikkui hyvin eteen ja teki hyviä hyppyjä. Verkka-alueelle oli ilmeisesti juuri tuotu lisää hiekkaa ja se olikin paikoitellen todella pehmeässä kunnossa. Ennen omaa rataani joku hevonen kaatuikin esteellä siellä. Meillä ei kuitenkaan ongelmia ollut kun otti rauhallisesti ja vähän varman päälle.
Radalle tullessani Rexiä taas vähän jännitti. katselimme esteitä edellisen ratsukon hypätessä rataa ja sainkin näytettyä sille tarvittavat esteet. Rata oli ihan sujuva, laukka kulki ja Rexi lähti hyvin pohkeestani eteen. Ykköseltä kakkoselle oli aivan samanlainen tie kuin viime viikolla Salossa, täällä tilaa tosin oli aika tavalla enemmän. Ilmeisesti virheestäni oppineena en toistanut samaa mokaa ja väli sujui mallikkaasti. Kylläsen se yritti taas puskea ulos, mutta sain sen helposti tuotua kakkoselle. Viimesillä linjoilla, 7-8 ja uusinnan ensimmäinen este 9 kävi välit vähän ahtaaksi ja Rexi jopa vähän "vei" minua, eli olisi kyllä saanut tulla pidätteestä paremmin takaisin. Minusta tämä on kyllä ihan postiivinen ongelma ottaen huomioon, kuinka pohkeen takana se välillä on ollut.
Luokkien välissä oli rutkasti aikaa joten hevonen koppiin siksi aikaa, turha sitä on siellä narun päässä montaa tuntia venuttaa. Luokkien välillä tulikin sitten hiekka- ja raemyrsky jotka onneksi menivät ohi ennen omaa vuoroani.
Nyt suunnitelmani oli ottaa selkeästi lyhyempi verryttely. Tilanne tuntui kuitenkin taas Rexille ihan uudelta ja en mielestäni saanut sitä ihan niin hyväksi kuin edelliseen luokkaan. Ensi kerralla teen sitten hieman pidemmän verryttelyn myös toiseen luokkaan jos sellaisen samana päivänä hyppään. Hyppyjä ei välttämättä tarvitse sen enempää, mutta että saan sen kunnolla hanskaan sileällä. Sen verta pitäisi kuitenkin muistaa, ettei sen kanssa tarvitsisi kävellä lainkaan. Kävelyn aikana rupeaa viskomaan tajuttomasti päätään ja koko paketti menee sekaisin. Täytyisi löytää sopiva verryttelyaika, mutta eiköhän se rutiinin ja kokeilujen myötä löydy.
Radalle mennessäni se kyttäsi vielä enemmän kuin viime luokassa. Minulle tuli melkein kiire, että sain sen menemään tuomaritornin ja sen eteen rakennetun sarjan välistä. Halusin mennä siitä kaksi kertaa, kun se oli niin pelottava paikka. Tämän seurauksena en ehtinyt näyttää muita esteitä lainkaan. Minulla myös koko keskittymiskyky menee edeltävän ratsukon seuraamiseen, en halua missään nimessä olla tiellä, koska mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin kanssakilpailija joka on jatkuvasti edessä koettaessani keskittyä radan ratsastukseen.
Rata alkoi rytmittömästi. Laukka olisi saanut olla terävämpää. Alkurata oli kuitenkin ihan ok. Sinne sarjalle tultaessa olisin saanut olla rohkeampi ja ratsastaa kunnolla sisään, en tiedä kumpi sitä loppupeleissä katsoi enemmän, minä vai hevonen? Ei saisi olettaa, että se kyttää vaan ratsastaa rohkeasti, mutta kolme me saimme kuitenkin mahtumaan kahden laukan väliin ;) Seiskalle tullessa oli taas ongelmia vaihdon kanssa, kurvin jälkeen este tuli taas aika äkkiä ja aivan kamalaa! Oli vielä vesihaudan vieressä. Siihen siis yksi kielto, esteen näyttö hevoselle ja uusi lähestyminen. Kiellon yhteydessä on minusta tärkeää näyttää este hevoselle, tehdä kunnollinen uusi lähestyminen ja yrittää uudestaan. Ihan turha miettiä ajan kulumista ja tehdä nopeaa, huonoa ja rytmitöntä lähestymistä esteelle kun tuloksena on yleensä silloin uusi kielto ja silloin on peli loppu. Rexi hyppäsikin esteen toisella kerralla ilman ongelmia ja matka jatkui vielä kasille. Tuloksena siis Rexin ensimmäisestä 100 cm luokasta 4 virhepistettä, mikä on ihan kelvollinen tulos.
Taas kerran jossitellaan. ;) Jos olisin ehtinyt ennen rataa näyttää esteen hevoselle, ei sitäkään kieltoa varmasti olisi tullut. Tällä kertaa minun aikani kuitenkin meni sarjaesteen näyttämiseen ja Turun kenttä on niin iso, ettei siellä kaikkia ehdi kunnolla näyttääkään. En minä oikeastaan edes rataa kävellessäni ajatellut, että se on mikään ongelmallinen este. Rutiinin puutetta, kummallakin sanon minä. Se hevosessa on kiva, ettei se yleensä toista stoppia tee samalle esteelle, vaan kun näkee sen on asia ihan ok!
Minulle jäi kisoista tosi kiva fiilis ja tästä on taas kiva jatkaa töitä ihanan hevosen kanssa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti