Mahahaavassa mahalaukun tai pohjukkaissuolen limakalvot kärsivät suolahapon aiheuttamista haavaumista tai pahimmissa tapauksissa jopa puhkeamisista.
Mahaahaavaa on tutkittu esiintyvän jopa 90 % kilpahevosista. Mahahaavan syntyyn ei yleensä ole mitään yksittäistä tekijää vaan siihen johtavat monien syiden summat. Kilpahevosten liian vähäinen korsirehuruokinta yhdistettynä pitkiin kuljetusmatkoihin, stressiin ja fyysiseen rankkaan suoritukseen ovat varmasti syynä mahahaavojen yleisyyteen niiden keskuudessa.
Hevonen on luotu laiduntamaan. Sen mahalaukku on eläimen kokoon nähden pieni ja tarkoitettu siihen, että siellä olisi jatkuvasti ruokaa. Maha tuottaa jatkuvasti suolahappoja ja limaa joka suojaa mahalaukkua suolahappojen vaikutukselta. Hevosilla joita ruokitaan vain muutamia kertoja päivässä, tyhjentyneeseen mahalaukkuun ehtii kertyä koko ajan suolahappoja jotka pikkuhiljaa syövyttävät tyhjänä olevaa mahaa aiheuttaen sinne kipeitä haavaumia.
Mahahaavan oireita ovat usein hampaiden narsukuttelu, huonontunut ruokahalu, laihtuminen ja suorituskyvyn aleneminen. Mikä on ikävää, mahahaava saattaa olla myös täysin oireeton.
Meillä on asia otettu aina huomioon hevosiemme jokapäiväisessä elämässä. Olen jo pienestä pitäen kasvanut ajatukseen, että kaiken hevosenhoidon perusta on riittävä ja hyvänlaatuinen heinä eli korsirehu! Meillä ovat aina jopa kilpahevoset laiduntaneet kesäisin, tiivimmällä kilpailukaudella yötä päivää. Lihavuusongelmia ei tämän takia ole koskaan ollut.
Opiskellessani aihetta lisää, pienet tekijät saattavat vaikuttaa mahahaavan syntyyn. En ole mikään eläinlääkäri, mutta kotitallissa vuosia, (kohta taitaa tulla liki 20 vuotta täyteen) hevosia pitäneenä ei (kop kop kop) omilla hevosillani ole koskaan ollut ainoataan ähkyä.
1. Anna aina heinät ennen väkirehuja. Ypäjältä opittuja tapoja, siellä on aina painotettu, että heinät ennen väkirehuja. Kuten jo edellä tuli mainittua, on hevonen luotu laiduntamaan, siis syömään heinää - ei kauraa! Heinän syönti lisää syljeneritystä, joka tuottaa mahalaukkuun sitä suojaavaa limakerrosta. Ei siis väkirehuja tyhjään mahaan.
2. Ei yli 12 tunnin ruokintavälejä. 12 tuntia on pitkä aika olla syömättä kenelle tahansa. Ajatteleppa tilannetta jossa annat ahneelle hevoselle kolme kiloa yöheiniä. Sehän syö ne pahimmassa tapauksessa alle tunnissa, jolloin hevosen mahalaukku on tyhjänä jo 11 tuntia. Koko tämän ajan hevosen maha tuottaa suolahappoja jotka koko ajan syövyttävät mahalaukun seinämiä. Ei hyvä juttu.
Meillä on tällä hetkellä ruokinta toteutttu vapaalla heinäruokinnalla. Hevosilla on tarhassa pyöröpaali vapaasti saatavilla. Ainoastaan yöllä karsinassa ns. vapaata ruokintaa ei ole. Olen kuitenkin höveli ja vien myös karsinaan pienen annoksen iltaheiniä. Yleensä niitä kaikkia ei ole aamuun mennessä syöty, eli hevosillani on käytännössä koko ajan vapaasti saatavilla heinää niiden niin halutessa.
Mitään lihavuusongelmaa ei ole ainakaan meillä syntynyt. Hevoset eivät ole koko aikaa paalin kimpussa vaan välillä ne notkuvat auringossa tai leikkivät. Nykyäänhän on olemassa jo kaikenlaisia ratkaisuja myös näille ahneemmille otuksille, slow feeding systeemit ynnä muut. Niihin en kuitenkaan ota kantaa kun ei omakohtaista kokemusta ole. Voisin kuitenkin ajatella kokeilevinani jotain vastaavaa systeemiä, joissa ainoastaan korsirehun saantia on vaikeutettu hitaan syömisen takaamiseksi, ei kokonaan estetty.
Voisin väittää, että hyvälihainen peruspolle, joka liikkuu joskus ja jouluna, pärjää pelkällä heinä-kivennäisruokinnalla. Jos hevonen on taas todella laiha, pitäisi väkirehun olla tarpeeksi laadukasta ja proteiinipitoista jotta syötettävien väkirehujen annokset eivät olisi määrällisesti niin suuria. Hyvä keino on aina lisätä öljyä ruokintaan, jolla voidaan helposti korvata osa energiasta.
Varsojen ja imettävien tammojen kanssa olisin paljon tarkempi. Ne ovatkin hevosryhmä jotka eivät yleensä tule tule toimeen pelkällä heinällä. Niiden väkirehujen laatuun kannattaa kiinnittää suurta huomiota, jotta määrät eivät jälleen kerran nousisi liian korkeiksi. Suuremmat väkirehumäärät on syytä jakaa useampaan vuorokausiannokseen.
4. Suosi suomalaista. Niinkuin monessa muussakin asiassa, minä kannattaisin Suomessa kasvatetun hevosen ostamista. Ei nyt voi kiveen hakata, että meillä olisi asiat paremmin kuin ulkomailla, mutta lähtökohtaisesti voisin veikata, että suurin osa suomalaisista kasvattajista huolehtii hyvin hevosistaan ja kasvateistaan. Yleensä sinulla on mahdollisuus nähdä millaisista olosuhteissa varsat kasvavat ja miltä näyttävät kasvattajan/omistajan muut hevoset. Suhtautuisin hyvin skeptisesti ainakin tietyistä maista tuotuihin hevosiin. Mitä me oikeastaan tiedämme niiden lähtökohdista jos kuljetusfirma tuo hevosen pihaasi? Mistä tiedämme onko hevonen varsana madotettu säännöllisesti, onko puututtu sen mahdollisiin asentovirheisiin? Onko ruokinta ollut riittävän laadukasta ja miten hevosia on käsitelty?
Edelleenkään ei ole kiveen kirjoitettu, että suomalaisen hevosen ostaessa ko. asiat olisivat takuuvarmasti kunnossa. Asiat on kuitenkin helpompi selvittää ja ehkä mahdollista päästä katsomaan millaisissa olosuhteissa varsat ovat kasvaneet. Todella huonon paikan taatusti tunnistaa tietämättömämpikin ihminen.
Ruokkikaamme hevosiamme parhaan taitomme mukaan ja olkaamme aina innokkaita oppimaan lisää :)
Näihin tunnelmiin. Hyvää vappua vaan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti