Siksi tänään aamulla kun katsoi ulos ikkunasta ja satoi, tuli kyllä mieleen onko tässä mitään järkeä? Treenaamaan en ole ehtinyt hevosta viimeisen kahden viikon aikana oikeastaan lainkaan. Kerran ollut selässä, kerran kaveri ratsastanut ja kerran olen sen juoksuttanut. Lahjattomat treenaa vai mitenkä se oli? Viikkoon ei ole tullut hirveästi nukuttuakaan kun lapset on valvottaneet.
Silti sitä ajatteli maksaneensa siitä yhdestä luokasta sen 42 € erinäisiä kilpailumaksuja, jotka koostuvat lähtö- ja ilmoittautumismaksusta, eläinlääkäri- ja turvallisuusmaksusta ja SRL:n perimästä 2 € maksusta. Lisänä tähän luokkaan oli vielä sarjakilpailumaksu. Aika kova hinta yhdestä aluestartista. Niinpä minä houkuttelin aamulla ennen yhdeksää, onneksi ei sen aikaisemmin tarvinnu lähteä, jälleen kerran Rexiä traileriin.
Meidän trailerimme on ihan ponikokoinen ja olen sen nyt niin moneen kertaan todennut, että väkisin ei tuota hevosta lastata. Se on vielä sen verran matala, että lyö päänsä kattoon saman tien. Niinpä meidän taktiikkamme on ollut järjestää se hänen korkeutensa tarvitsema kymmenen minuuttinen joka lastaukseen on nyt maksimissaan mennyt. Rexi seisoo sillalla ja miettii tullakko vai eikö tulla. Yksin olen sen saanut melkeinpä paremmin lastattua, takaa tuleva paine saa vain sen poistumaan paikalta ja ihan väärään suuntaan. Niinpä olen siis rauhallisesti sen antanut hetken miettiä sillalla ja sitten se tulee kun on sen aika. Ja tähän ei siis oikeasti mene niin montaa minuuttia.
Kisoissa sen hyvän suorituksen jälkeen taas muistaa miten hyvä on se fiilis hyvän radan jälkeen. Vaikkei meille tälläkään kertaa tullut sitä "jättipottia" eikä edes rusettia jaksaa sitä taas tämän päivän fiiliksen jälkeen yrittää puurtaa kohti parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti