Testissä Horsewaren Micklemit

Eilen tulin Englannista odottamani paketti. Paketissa oli Rexille tilattuna muutama Horsewaren loimi sekä kauan haaveilemani Micklem multibridle suitset.

Halusin nimenomaan multibridlet, koska niissä on messinkiset soljet ;) Multibridlejen mukana tulee jos jonkinlaista härpäkettä lähinnä liittyen kuolaimettomaan suitsitukseen ja epäilen vahvasti, etten tule sellaisia koskaan tarvitsemaan. Itse pidän ihan normikuolaimista, yleensä kolmipalana, mutta Rexi tuntuu toimivan parhaiten ihan perusnivelellä. Tuo lenkki turpahihnassa ajaa kai kapsonin virkaa, mutta juoksuttaessakin käytän ihan tavallista suitsitusta, mieluiten fullcheek kuolaimella, joka ei tule juoksuttaessa läpi suusta. 

Tänään siis ehdin vihdoin selkään saakka ja ensin ajattelin, että taitaa olla turhaa hypetystä koko micklem touhu. Kun oltiin menty vähän aikaa, jotenkin oudolla tapaa minusta tuntui, että koko systeemi tasaantui, käsi, kuolain hevosen suussa ja koko paketti tuntui ihan erilaiselta. Myös pidätteet menivät paljon paremmin läpi ja tavallista vastustelua - pään vetämistä eteen alas ei tapahtunut juurikaan. 

En nyt menisi yhden kokeilukerran jälkeen vetämään vielä mitään maata mullistavia johtopäätöksiä, mutta ainakin yllätys oli oikein positiivinen :)

Maanantaina olisi tarkoitus taas Sannan tulla tänneppäin ja silloin suitset pääsevät tosi koitokseen. Rexi on yleensä ollut selkeästi parempi kotona joten innolla odotan maanantain tuntia. 

UUps...

Ja taas on kuule aikaa kirjoittelusta jokunen tovi, anteeksi. Ei ole nyt vain oikein ollut inspiraatiota kirjoitella.

Rexi tosiaan oli viimeksi kisoissa Salossa, jossa se hyppäsi ensimmäisen Racing kilpailunsa.
Ensimmäisenä päivänä Rexi hyppäsi elämänsä ensimmäisen 110 cm radan ja varmaan minunkin liki kymmenneen vuoteen. Kaikkien yllätykseksi, eniten varmaan minun se hyppäsi sen nollille!
Ratahan itsessään oli aivan hirveä, hevonen pohkeen takana kuin Jerusalemin muuli eikä edennyt sitten kerta kaikkiaan mihinkään.
On aivan äärettömän vaikea tuoda tuollaista hevosta esteelle, kun se jarruttaa, kun pyytää eteen, niin aina se ottaa vielä yhden askeleen. Noh, nollan se tosiaan meni joka tapauksessa ja kuskilla oli kyllä työtä pysyä kyydissä kun se välillä liki paikaltaan hyppy niitä esteitä ;)

Olin sen ilmoittanut myös sunnuntaiseen racingiin vähän sillä mentaliteetillä, että mennään jos on ok lauantaina. No kun se lauantaina oli kerran nolla niin ajattelin, että kyllä me seuraavastakin päivästä selvitään hengissä.

(c) Sini Annika

Noh, ei mennyt hyvin se. Jos on mahdollista hevonen on vieläkin enemmän pohkeen takana, mutkitteli eikä edennyt mihinkään vaikka mitä olisin tehnyt. verryttelyssä jo vieraat valmentajat maiskuttivan minulle estettä lähestyttyäni. Kyllähän minä sen tiesin, että ETEEN ETEEN ETEEN, mutta kun mitään ei tapahdu. Vielä ennen rataa spurttasin salon kenttää ympäri, mutta eih, hevonen ei etene. Ja mitä siitä tulee kun varovainen hevonen ei etene, sehän pysähtyy.
Radan olisi saanut jatkaa loppuun kolmanteen kieltoon, mutta päätin jättää leikin kesken.

(c) Sini Annika

Tässä video lauantain radasta

seuraavalla viikolla oltiin vielä Kivirannan Tomaksen valmennuksessa. Siellä sitten painettiin pitkin Kotimäen kenttää ympäri, että saisin sen liikkumaan eteen. Ihan jees tunti,

Tämän jälkeen emme sitten ole olletkaan yhtään missäään, ei kisoissa, ei valmennuksissa koko kesänä. Olen halunnut vähän keskittyä lapsiin ja opiskeluun. Sekin on muuten kohta ohi, jouluksi minun pitäisi olla valmis.

Nyt armotonta treeniä koko talvi ja jos ensi kesänä hypättäisiin racingia pohkeen edessä olevalla hevosella, se on meidän tavoite :)

Oltiin viime viikolla muuten sannan tunnilla, vihdoin saatiin sanna tänne :) Rexi oli taas ihan eri hevonen, olihan se pohkeen takna, mutta hyppääminen näytti tauon jälkeen maistuvan ;)

Iver 2.6 ja Luvia 8.6

Nyt on ollut kyllä järkyttävän pitkä tauko kirjoittelussa. Olen tehnyt reilu kaksi viikkoa työharjoittelua ja lopun ajasta ovat vieneet lapset. Ratsastamaan en ole juuri ehtinyt.

Olimme Iverillä edellisen viikon sunnuntaina. Videota siitä ei nyt tullut, kun muistikortti tuli valitettavasti täyteen.
Aloitimme perus Ivereillä, eli kolme kavalettia ympyrällä. Tämä ei nyt oikeen sujunut tällä kertaa. Rexi pudotteli raviin, häsläsi päällänsä koko ajan eikä oikeen ollut pohkeen edessä.

Sen jälkeen jatkoimme pystyllä, jossa puomi edessä noin kolmen metrin päässä ja teimme pientä rataa. Rexillä oli vauhti päällä, se jätti suhteutettujen ja sarjojen väleistä pois askelia ja oli aikas vahva.Lopulta kuitenkin uskalsin ottaa sitä väleissä ihan reippaasti kiinni ja rata onnistuikin.

Luvialle menimme hyppäämään avoimen aluemetrin ja noviisarjan 90 cm. Luokat oli vähän hassusti kun ensin oli metrin luokka, sitten 110 välissä ja sitten vasta noviisiluokka.

Metrin rata oli aika vaikea ja linjat hankalia ja rata oli kyllä ihan metrin kokoinen, kunnon oksereita. Kyllä mä kävellessä rataa ajattelin, että jos tästä selvitään niin lähdetään hyppäämään sitä racingiä Saloon. Ei se metri ihan putkeen mennyt mutta mitään katastrofaalistakaan ei onneksi tapahtunut.
Ykkönen oli ihan perus okseri pois päin yleisöstä, kakkonen pois portilta, mutta siitä piti jatkaa kaarevasti, aika lyhyellä lähestymisellä kohti kolmosta, joka oli ihan kunnon kokoinen okseri. Tämä tie tuntui aika haastavalta varsinkaan kun ei olla kertaakaan vastavaa hypätty. Lisäksi Rexi on nyt ollut aika vahva, joten esteen jälkeen minulla menee aikaa ennenkuin saan sen kunnolla takaisin tasapainoon. Noh, ei siinä itse radalla sen kummempaa ongelmaa kuitenkaan ollut. Neloselle oli pitkä tie portille saakka, perusokseri joka ylittyi ongelmitta. Sitten tuli se vitonen, mistä heti tiesin että se katsoo niitä laatikoita ja ohihan se pääsi. En päässyt oikein kunnolla näyttämään sitä ratsastussuunnasta Rexille joten livahti väkisin ohi. Toisella meni heittämällä yli, mutta oli taas järkky vahva ja tästä piti jatkaa suoraan sarjalle jossa olimmekin sitten pulassa. Hienot neljä askelta kahden laukan väliin, mutta sainkin kuin sainkin sen sieltä yli. Viimeisenä oli vielä kunnon okseri jossa ei mitään ongelmia.

Tämä kone on kyllä niin tyhmä, kun en pysty suoraan laitamaan tähän jonkun muun Youtube videoita :(
Tässä siis linkki metrin rataan.

Noh, lopputulemana ei mitään vakavaa ongelmaa, mutta ei niin hyvääkään. Ok tulos kuitenkin siihen nähden ettei rata ollut kyllä ihan helpoimmasta päästä.

Sitten odottelimme yhden luokan verran ja lähdimme noviisisarjan kolmanteen osakilpailuun ja nollahan sieltä tuli! Jippii, yksi moka oli radalla, seiskaesteelle tuli hiukan lähelle, mutta pieniähän nuo ovat sille joten yli vaan :D
Ja tässä 90 cm rata.

Ei tullut muuten kuin neljä puhdasta rataa noviisissa vaikka lähtijöitä oli kuitenkin se 14. Tämä nollarata tarkoittaa myös muuten sitä, että me pääsimme noviisifinaaliin :)

Nyt me harjoittelemme kavaletteja kotona, sekä pystyjen hyppäämistä. Pystyesteillä meillä on eniten ongelmia. Tuppaavat lähestymiset tulemaan pohjaan ja Rexi ei vielä oikein saa itseään sieltä tarpeeksi ripeästi ylös. Maksoin muuten sen kansallisen luvan, että katsotaan uskallanko ilmoittaa sen Saloon racingiin ;)

*muoks. Kuyvat lisätty. Kiitokset kuvista Tanjalle! :) Taikuuksia. 

Turun Malja 2014

Jihuu! Pitkästä, pitkästä aikaa pääsin hyppäämään Turun Maljaan, viimeksi taisin olla siellä vuonna 2006 eli aikas monta vuotta on vierähtänyt. ;)
Luokka ei päätä huimannut, mutta maasta se pienikin ponnistaa.
Hyppäsimme eilen luokan 90 cm joka on Racing Noviisisarjan ensimmäinen osakilpailu.

Rata oli ihan super, viimeinen hyppy sitten epäonnistui ja harmillisesti puomi putosi. En osannut päätää lähteäkö kaukaa vai ottaako yhden askeleen lisää. Ensin lähdin ratsastamaan eteenpäin kunnes totesin jääväni kauas ja otinkin kiinni, mutta liian myöhään. Joku ratkaisu olisi aina tehtävä ja siinä pysyä eikä kaksi askelta ennen vaihtaa suunnitelmaa, kyllähän se tuon kokoiselle esteelle olisi venyt ihan helposti. Noh, muuten rata oli kokonaisuudessaan mielestäni erittäin onnistunut.

En nyt taas saa videota tähän suoraan näkymään, mutta tässä linkki videoon.

Racing Trophyä emme vielä hypänneet. Saldona tällä kaudelta on nyt 3 kertaa 90 cm ja yksi metri, niin mielestäni se olisi ollut liian aikaista. Kävimme tänään kuitenkin katsomassa sen 5-vuotiaiden luokan ja oltaishan me se varmaan voitu hypätä. En halua kuitenkaan nyt pitää mitään kiirettä, haluan Rexin olevan kilpailukunnossa vielä kymmenenkin vuoden päästä, että kyllä niitä kisoja tulee.

Katsotaan jos Salossa hyppäisimme Racing Trophyn osakilpailun?

Onko tässä mitään järkeä?

Viimeset kaksi viikkoa on menny aika lailla lasten parissa. Mies on tehnyt pitkää päivää töissä ja minä olen ollut lasten kanssa kotona. Viimeisen viikon ne on ollu kipeenä. Ei kovinkaan paljon jaksa lähteä ratsastamaan enää yhdeksän jälkeen illalla kun tallit on tekemättä ja väsyttää.

Siksi tänään aamulla kun katsoi ulos ikkunasta ja satoi, tuli kyllä mieleen onko tässä mitään järkeä? Treenaamaan en ole ehtinyt hevosta viimeisen kahden viikon aikana oikeastaan lainkaan. Kerran ollut selässä, kerran kaveri ratsastanut ja kerran olen sen juoksuttanut. Lahjattomat treenaa vai mitenkä se oli? Viikkoon ei ole tullut hirveästi nukuttuakaan kun lapset on valvottaneet.

Silti sitä ajatteli maksaneensa siitä yhdestä luokasta sen 42 € erinäisiä kilpailumaksuja, jotka koostuvat lähtö- ja ilmoittautumismaksusta, eläinlääkäri- ja turvallisuusmaksusta ja SRL:n perimästä 2 € maksusta. Lisänä tähän luokkaan oli vielä sarjakilpailumaksu. Aika kova hinta yhdestä aluestartista. Niinpä minä houkuttelin aamulla ennen yhdeksää, onneksi ei sen aikaisemmin tarvinnu lähteä, jälleen kerran Rexiä traileriin.

Meidän trailerimme on ihan ponikokoinen ja olen sen nyt niin moneen kertaan todennut, että väkisin ei tuota hevosta lastata. Se on vielä sen verran matala, että lyö päänsä kattoon saman tien. Niinpä meidän taktiikkamme on ollut järjestää se hänen korkeutensa tarvitsema kymmenen minuuttinen joka lastaukseen on nyt maksimissaan mennyt. Rexi seisoo sillalla ja miettii tullakko vai eikö tulla. Yksin olen sen saanut melkeinpä paremmin lastattua, takaa tuleva paine saa vain sen poistumaan paikalta ja ihan väärään suuntaan. Niinpä olen siis rauhallisesti sen antanut hetken miettiä sillalla ja sitten se tulee kun on sen aika. Ja tähän ei siis oikeasti mene niin montaa minuuttia.

Kisoissa sen hyvän suorituksen jälkeen taas muistaa miten hyvä on se fiilis hyvän radan jälkeen. Vaikkei meille tälläkään kertaa tullut sitä "jättipottia" eikä edes rusettia jaksaa sitä taas tämän päivän fiiliksen jälkeen yrittää puurtaa kohti parempaa.

Artukainen 4.5

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Turun Ratsastajien aluekilpailut ja ne menivät meidän osaltamme aikas hyvin :)

Hyppäsimme 90 cm ja 100 cm luokat ja 90 cm meni tuplanollalla. Jijuu!

Otin Rexin taas ensimmäiseen luokkaan hyvissä ajoin autosta, laitoin sen kuntoon ja taluttelin liinan päässä sitä jonkun aikaa. Oli taas tanssivalla tuulella ja hetken aikaan pörhisteli, mutta sitten oli taas ihan jees. Kiipesin kyytiin ja aloitin verryttelemään hevosta ravissa.
Vieraassa paikassa on ihan turhaa hommaa verrytellä sitä käynnissä, jos rupeaa pöllöilemään on paljon vaikeampi hallita sitä kuin esim. ravissa jossa pääsee etenemään sen kanssa reippaasti. Kun se liikkuu kunnolla eteen ja laittaa heti töihin niin ei kerkeä hirveästi ihmettelemään.

(c) Jenna Virtanen 

Ekan luokan verkka meni ihan kivasti. Hevonen oli aika hyvin kuulolla, liikkui hyvin eteen ja teki hyviä hyppyjä. Verkka-alueelle oli ilmeisesti juuri tuotu lisää hiekkaa ja se olikin paikoitellen todella pehmeässä kunnossa. Ennen omaa rataani joku hevonen kaatuikin esteellä siellä. Meillä ei kuitenkaan ongelmia ollut kun otti rauhallisesti ja vähän varman päälle.

Radalle tullessani Rexiä taas vähän jännitti. katselimme esteitä edellisen ratsukon hypätessä rataa ja sainkin näytettyä sille tarvittavat esteet. Rata oli ihan sujuva, laukka kulki ja Rexi lähti hyvin pohkeestani eteen. Ykköseltä kakkoselle oli aivan samanlainen tie kuin viime viikolla Salossa, täällä tilaa tosin oli aika tavalla enemmän. Ilmeisesti virheestäni oppineena en toistanut samaa mokaa ja väli sujui mallikkaasti. Kylläsen se yritti taas puskea ulos, mutta sain sen helposti tuotua kakkoselle. Viimesillä linjoilla, 7-8 ja uusinnan ensimmäinen este 9 kävi välit vähän ahtaaksi ja Rexi jopa vähän "vei" minua, eli olisi kyllä saanut tulla pidätteestä paremmin takaisin. Minusta tämä on kyllä ihan postiivinen ongelma ottaen huomioon, kuinka pohkeen takana se välillä on ollut.

Luokkien välissä oli rutkasti aikaa joten hevonen koppiin siksi aikaa, turha sitä on siellä narun päässä montaa tuntia venuttaa. Luokkien välillä tulikin sitten hiekka- ja raemyrsky jotka onneksi menivät ohi ennen omaa vuoroani.

Nyt suunnitelmani oli ottaa selkeästi lyhyempi verryttely. Tilanne tuntui kuitenkin taas Rexille ihan uudelta ja en mielestäni saanut sitä ihan niin hyväksi kuin edelliseen luokkaan. Ensi kerralla teen sitten hieman pidemmän verryttelyn myös toiseen luokkaan jos sellaisen samana päivänä hyppään. Hyppyjä ei välttämättä tarvitse sen enempää, mutta että saan sen kunnolla hanskaan sileällä. Sen verta pitäisi kuitenkin muistaa, ettei sen kanssa tarvitsisi kävellä lainkaan. Kävelyn aikana rupeaa viskomaan tajuttomasti päätään ja koko paketti menee sekaisin. Täytyisi löytää sopiva verryttelyaika, mutta eiköhän se rutiinin ja kokeilujen myötä löydy.

Radalle mennessäni se kyttäsi vielä enemmän kuin viime luokassa. Minulle tuli melkein kiire, että sain sen menemään tuomaritornin ja sen eteen rakennetun sarjan välistä. Halusin mennä siitä kaksi kertaa, kun se oli niin pelottava paikka. Tämän seurauksena en ehtinyt näyttää muita esteitä lainkaan. Minulla myös koko keskittymiskyky menee edeltävän ratsukon seuraamiseen, en halua missään nimessä olla tiellä, koska mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin kanssakilpailija joka on jatkuvasti edessä koettaessani keskittyä radan ratsastukseen. 

Rata alkoi rytmittömästi. Laukka olisi saanut olla terävämpää. Alkurata oli kuitenkin ihan ok. Sinne sarjalle tultaessa olisin saanut olla rohkeampi ja ratsastaa kunnolla sisään, en tiedä kumpi sitä loppupeleissä katsoi enemmän, minä vai hevonen? Ei saisi olettaa, että se kyttää vaan ratsastaa rohkeasti, mutta kolme me saimme kuitenkin mahtumaan kahden laukan väliin ;) Seiskalle tullessa oli taas ongelmia vaihdon kanssa, kurvin jälkeen este tuli taas aika äkkiä ja aivan kamalaa! Oli vielä vesihaudan vieressä. Siihen siis yksi kielto, esteen näyttö hevoselle ja uusi lähestyminen. Kiellon yhteydessä on minusta tärkeää näyttää este hevoselle, tehdä kunnollinen uusi lähestyminen ja yrittää uudestaan. Ihan turha miettiä ajan kulumista ja tehdä nopeaa, huonoa ja rytmitöntä lähestymistä esteelle kun tuloksena on yleensä silloin uusi kielto ja silloin on peli loppu. Rexi hyppäsikin esteen toisella kerralla ilman ongelmia ja matka jatkui vielä kasille. Tuloksena siis Rexin ensimmäisestä 100 cm luokasta 4 virhepistettä, mikä on ihan kelvollinen tulos. 

Taas kerran jossitellaan. ;) Jos olisin ehtinyt ennen rataa näyttää esteen hevoselle, ei sitäkään kieltoa varmasti olisi tullut. Tällä kertaa minun aikani kuitenkin meni sarjaesteen näyttämiseen ja Turun kenttä on niin iso, ettei siellä kaikkia ehdi kunnolla näyttääkään. En minä oikeastaan edes rataa kävellessäni ajatellut, että se on mikään ongelmallinen este. Rutiinin puutetta, kummallakin sanon minä. Se hevosessa on kiva, ettei se yleensä toista stoppia tee samalle esteelle, vaan kun näkee sen on asia ihan ok! 

Minulle jäi kisoista tosi kiva fiilis ja tästä on taas kiva jatkaa töitä ihanan hevosen kanssa <3

Mahahaava - ilmiö vai sairaus?

Tämän päivän ilmiöitä, hiekansyönnin ohella taitaa olla mahahaava.
Mahahaavassa mahalaukun tai pohjukkaissuolen limakalvot kärsivät suolahapon aiheuttamista haavaumista tai pahimmissa tapauksissa jopa puhkeamisista.
Mahaahaavaa on tutkittu esiintyvän jopa 90 % kilpahevosista. Mahahaavan syntyyn ei yleensä ole mitään yksittäistä tekijää vaan siihen johtavat monien syiden summat. Kilpahevosten liian vähäinen korsirehuruokinta yhdistettynä pitkiin kuljetusmatkoihin, stressiin ja fyysiseen rankkaan suoritukseen ovat varmasti syynä mahahaavojen yleisyyteen niiden keskuudessa.

Hevonen on luotu laiduntamaan. Sen mahalaukku on eläimen kokoon nähden pieni ja tarkoitettu siihen, että siellä olisi jatkuvasti ruokaa. Maha tuottaa jatkuvasti suolahappoja ja limaa joka suojaa mahalaukkua suolahappojen vaikutukselta. Hevosilla joita ruokitaan vain muutamia kertoja päivässä, tyhjentyneeseen mahalaukkuun ehtii kertyä koko ajan suolahappoja jotka pikkuhiljaa syövyttävät tyhjänä olevaa mahaa aiheuttaen sinne kipeitä haavaumia.

Mahahaavan oireita ovat usein hampaiden narsukuttelu, huonontunut ruokahalu, laihtuminen ja suorituskyvyn aleneminen. Mikä on ikävää, mahahaava saattaa olla myös täysin oireeton.

Meillä on asia otettu aina huomioon hevosiemme jokapäiväisessä elämässä. Olen jo pienestä pitäen kasvanut ajatukseen, että kaiken hevosenhoidon perusta on riittävä ja hyvänlaatuinen heinä eli korsirehu! Meillä ovat aina jopa kilpahevoset laiduntaneet kesäisin, tiivimmällä kilpailukaudella yötä päivää. Lihavuusongelmia ei tämän takia ole koskaan ollut.

Opiskellessani aihetta lisää, pienet tekijät saattavat vaikuttaa mahahaavan syntyyn. En ole mikään eläinlääkäri, mutta kotitallissa vuosia, (kohta taitaa tulla liki 20 vuotta täyteen) hevosia pitäneenä ei (kop kop kop) omilla hevosillani ole koskaan ollut ainoataan ähkyä.

1. Anna aina heinät ennen väkirehuja. Ypäjältä opittuja tapoja, siellä on aina painotettu, että heinät ennen väkirehuja. Kuten jo edellä tuli mainittua, on hevonen luotu laiduntamaan, siis syömään heinää - ei kauraa! Heinän syönti lisää syljeneritystä, joka tuottaa mahalaukkuun sitä suojaavaa limakerrosta. Ei siis väkirehuja tyhjään mahaan.

2. Ei yli 12 tunnin ruokintavälejä. 12 tuntia on pitkä aika olla syömättä kenelle tahansa. Ajatteleppa tilannetta jossa annat ahneelle hevoselle kolme kiloa yöheiniä. Sehän syö ne pahimmassa tapauksessa alle tunnissa, jolloin hevosen mahalaukku on tyhjänä jo 11 tuntia. Koko tämän ajan hevosen maha tuottaa suolahappoja jotka koko ajan syövyttävät mahalaukun seinämiä. Ei hyvä juttu.

Meillä on tällä hetkellä ruokinta toteutttu vapaalla heinäruokinnalla. Hevosilla on tarhassa pyöröpaali vapaasti saatavilla. Ainoastaan yöllä karsinassa ns. vapaata ruokintaa ei ole. Olen kuitenkin höveli ja vien myös karsinaan pienen annoksen iltaheiniä. Yleensä niitä kaikkia ei ole aamuun mennessä syöty, eli hevosillani on käytännössä koko ajan vapaasti saatavilla heinää niiden niin halutessa.

Mitään lihavuusongelmaa ei ole ainakaan meillä syntynyt. Hevoset eivät ole koko aikaa paalin kimpussa vaan välillä ne notkuvat auringossa tai leikkivät. Nykyäänhän on olemassa jo kaikenlaisia ratkaisuja myös näille ahneemmille otuksille, slow feeding systeemit ynnä muut. Niihin en kuitenkaan ota kantaa kun ei omakohtaista kokemusta ole. Voisin kuitenkin ajatella kokeilevinani jotain vastaavaa systeemiä, joissa ainoastaan korsirehun saantia on vaikeutettu hitaan syömisen takaamiseksi, ei kokonaan estetty.

3. Ei liikaa väkirehuja. Suurin syy tähän taitaa olla tuo hevosen lihoamisen pelko. Ei uskalleta antaa tarpeeksi heinää, kun se lihoo, ja sitten korvataan energiavaje kalliilla väkirehuilla. Edelleen painotan, että ruokinnan perusta on hyvälaatuinen heinä jota sitten tarpeen mukaan täydennetään väkirehuin.
Voisin väittää, että hyvälihainen peruspolle, joka liikkuu joskus ja jouluna, pärjää pelkällä heinä-kivennäisruokinnalla. Jos hevonen on taas todella laiha, pitäisi väkirehun olla tarpeeksi laadukasta ja proteiinipitoista jotta syötettävien väkirehujen annokset eivät olisi määrällisesti niin suuria. Hyvä keino on aina lisätä öljyä ruokintaan, jolla voidaan helposti korvata osa energiasta.

Varsojen ja imettävien tammojen kanssa olisin paljon tarkempi. Ne ovatkin hevosryhmä jotka eivät yleensä tule tule toimeen pelkällä heinällä. Niiden väkirehujen laatuun kannattaa kiinnittää suurta huomiota, jotta määrät eivät jälleen kerran nousisi liian korkeiksi. Suuremmat väkirehumäärät on syytä jakaa useampaan vuorokausiannokseen.

4. Suosi suomalaista. Niinkuin monessa muussakin asiassa, minä kannattaisin Suomessa kasvatetun hevosen ostamista. Ei nyt voi kiveen hakata, että meillä olisi asiat paremmin kuin ulkomailla, mutta lähtökohtaisesti voisin veikata, että suurin osa suomalaisista kasvattajista huolehtii hyvin hevosistaan ja kasvateistaan. Yleensä sinulla on mahdollisuus nähdä millaisista olosuhteissa varsat kasvavat ja miltä näyttävät kasvattajan/omistajan muut hevoset. Suhtautuisin hyvin skeptisesti ainakin tietyistä maista tuotuihin hevosiin. Mitä me oikeastaan tiedämme niiden lähtökohdista jos kuljetusfirma tuo hevosen pihaasi? Mistä tiedämme onko hevonen varsana madotettu säännöllisesti, onko puututtu sen mahdollisiin asentovirheisiin? Onko ruokinta ollut riittävän laadukasta ja miten hevosia on käsitelty?

Edelleenkään ei ole kiveen kirjoitettu, että suomalaisen hevosen ostaessa ko. asiat olisivat takuuvarmasti kunnossa. Asiat on kuitenkin helpompi selvittää ja ehkä mahdollista päästä katsomaan millaisissa olosuhteissa varsat ovat kasvaneet. Todella huonon paikan taatusti tunnistaa tietämättömämpikin ihminen.

Ruokkikaamme hevosiamme parhaan taitomme mukaan ja olkaamme aina innokkaita oppimaan lisää :)

Näihin tunnelmiin. Hyvää vappua vaan kaikille!

Kuvia

Tänään vasta löysin kuvaajien ottamia kuvia kisoista.

On se aikamoinen möhköfantti <3

Yllä olevat kuvat otti Risto

Ja nämä kuvat kuvasi Hurtta.

Kiitokset upeista kuvista :)

Salo 27.4

Olimme siis sunnuntaina kisoissa Salossa. Luokka oli 90 cm ja se meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi ;) Viime kerrasta siis viisastuneena otimme Rexin kyydistä jo hyvissä ajoin ja se tuli verryttelyalueen aidalle katselemaan maailman menoa. Kyllä se nytkin liinan päässä tanssi paikalle, ettei kenellekkään vaan jäänyt epäselväksi hänen korkeutensa paikalle saapuminen.
Se rauhoittui kuitenkin nopeasti hetken katseltuaan ja mitään ongelmia ei sen kanssa tullut.

Verryttely sujui hyvin ja hevonen oli aika hyvin jopa ratsastettavissa eteen.
Radalla sai olla yksi ratsukko edellisen suorituksen aikana ja ehdimme hieman kiertelemään kenttää ja katselemaan esteitä. Laitamainokset taisivat vähän jännittää, mutta kun Rexin saa hyvin pohkeen eteen ja reippaaseen laukkaan loppuu se jännityskin aika hyvin.
Ykkönen oli suoraan verryttelyalueen porttia kohden ja siinä ei mitään ongelmia, kakkonen oli kuitenkin aika lyhyellä tiellä ja suoraan taas pois verryttelyalueen portilta, laukka ei vaihtunut ja Rexi puski ulkopohjetta vasten. Keskityin taas liikaa laukanvaihtoon (niin kuin aina) jolloin tempo ja rytmi hävisivät ja seuraava este tuli liian nopeasti eteen ja se pirulainen pääsi siitä ohi :( Noh, ei mitään, uusi kunnon lähestyminen ja mitään ongelmaa ei enää ollut. Loppurata meni oikein mallikkaasti, ainoastaan kutos esteelle, punavalkoiselle pystylle tuli vähän huono lähestyminen. Rupesin taas liikaa ratsastamaan käsijarru päällä, mutta Rexi sai silti jalkansa nostettua vaikka tulikin ihan pohjaan. Loppurata siis ilman virheitä. Lopullinen tulos taisi olla 7 virhepistettä, joista 3 siis yliajasta. Me emme nyt tässä vaiheessa edes metsästä mitään rusetteja, kunhan vain saamme hyviä ratoja alle ja molemmilla on hyvä fiilis niin se riittää :)

Ehkä tästä taas viisastuneena muistan käyttää koko valmistautuneena olevan ajan radan näyttämiseen hevoselle ja varsinkin tuollaisen lyhyen ja nopeasti kulman takaa tulevan esteen näyttäminen olisi tärkeää. Kävelimme kyllä siitä ohi ja näytin muitakin esteitä sille, mutta se kakkonen taisi jäädä hieman vähemmälle huomiolle.
Toinen mitä minun pitää muistaa on ehdottomasti nuo laukanvaihdot. rexihän vaihtaa ihan hyvin, mutta yleensä minä rupean liian paljon "tekemään" sitä vaihtoa ja kiinnitän siihen liikaa huomiota. Sehän yleensä vaihtuu itsestään kun ratsastaa vaan suoralla hevoselle eteen. Ja jos ei vaihtuisikaan, ei sillä tämän kokoisilla radoilla oikeasti ole vielä väliä. Ei siis liikaa vaihtojen kanssa pelaamista.

Sitten pitää vielä muistaa pitää se tempo ja rytmi, niin hyvä tästä vielä tulee :)

Pavo tilaus

Olemme taas tilaamassa rehuja Turun alueelle, Mynämäkeen.
Jos haluat kokeilla Pavorehuja ota rohkeasti yhteyttä minuun joko sähköpostilla tai vaikka soittamalla!
Kaikki omat hevoseni syövät vain Pavon rehuja joten voin niitä lämpimästi suositella myös muille.

Rehut toimitetaan ennakkotilauksena. Lisää tietoa ja hinnat löydät Pavon omilta sivuilta ja tietysti tarvittaessa myös minulta.

PAVO

Pavolta on saatavilla myös oheistuotteita, kuten takkeja, pipoja ja vaikkapa edustusloimea kisoihin :)

Valmennusta ja irtokenkiä

On taas venahtanut päivitykset vähän pitkiksi. paljon kouluhommia, hiukan töitä ja lapset tuntuvat vievän kaiken ajan. Nyt on ollut niin upeat ilmatkin, ettei ole juuri viitsinyt sisällä istua koneen vieressä.

Olimme Iverillä Rexin kanssa valmennuksessa ja vaikkei nyt lopulta paljon hypättykkään, oli tunti ensimmäiseksi kerraksi ihan kiva. Iver pitää Suomeen tullessaan aina kolme päivää valmennuksia ja me olimme vain perjantaina. Perjantai on yleensä päivä jolloin keskitytään lähinnä perusratsastukseen ja lauantaina ja sunnantaina on enmmän rataa ja tehtäviä. Mekun olimme vain perjantaina, jäi hyppääminen lopulta aika vähäiseksi.

Iver oli nähnyt Rexin viimeksi noin vuosi sitten ja kehitystä oli kuulemma tapahtunut huomattavasti. Noh, olisihan aika huonoa jollei olisi ;)

Videolla vaan taas näyttää, että laukkaa saisi reippaasti olla enemmänkin. Noh, tässä on vielä aikaa harjoitella ;)

Juu ja tosiaan, irtokenkiä olen saanut lyödä vähintään kerran viikossa jalkaan. Ne ei tunnu pysyvän jalassa sitten ollenkaan. Ensi viikolla laitetaan nyt ympäri taas ja toivotaan sormet ristissä, että kengät pysyisivät jalassa.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Viime kirjoittelusta onkin aikaa, aika kiireinen ollut tässä jonkin aikaa.
Olimme siis Rexin kanssa Salossa aluekilpailuissa, ja ei sitten tosiaan mennyt ihan niinkuin piti ;)

Ensimmäisen mokan tein jo siinä kun hyppäsin selkään trailerin vieressä. Oli kuin olisin istunut ruutitynnyrin päällä. Kotona lähinnä laiskalta tuntunut Rex ei ollut kyllä laiskaa nähnytkään. Kaikki maassa ollut erivärinen pinta jännitti, toiset hevoset jännitti, ihmiset, autot ja kaikki jännitti. Noh, päästiin pörisevän ja tanssivan hevosen kanssa aina verryttelykentälle asti, jossa ajattelin sen rauhoittuvan kunhan vain heti aloitan ratsastamaan reippaasti eteen enkä anna sen jäädä ihmettelemään. Kolme raviaskelta verryttelyalueen puolelta ja ruutitynnyri räjähti! Rex hyppäsi noin kaksi metriä tasajalkaa ilmaan ja minä alas...

Lopputulemana oli se että hevonen painoi pari kertaa verkka-alueen päästä päähän ja toisessa päässä saatiin lopulta kiinni. Eikä muuta kuin uudestaan selkään. Hetken aikaa pyörittelin sitä pienessä päässä ja kun tuntui, että itsenäisen verryttelyn ansioista energiapiikki oli jo saavutettu, uskaltauduimme muiden joukkoon.
Salossa kun on verryttely kahdessa osassa,  huomasin huvittuneena miten muut ajautuivat kaikki toiselle puolelle ja meillä oli aika rauhallista omalla puolella kenttää ;) Oikeasti Rexihän oli tempauksen jälkeen todella hyvä ja reipas verryttelyssä ja hyppäsi kaikki esteet hyvin ja skarpisti eikä pelleillyt kertaakaan.

Vanhingosta viisastuneena minun OLISI pitänyt talutella sitä maastakäsin liinan kanssa kilpailualueella ennen kuin nousin selkään. Ajattelin kuitenkin, että sehän on nyt ruuna ja kotona tuntunut niin laiskalta ettei minun tarvitse. Ensi kerralla en mene suoraan selkään ;) Onneksi muut hevoset eivät villiintyneet ja tyttöjä pudonnut enempää ainakaan minun takiani, vaikka huhupuheet kertovat, että hevosilla taisi olla kevättä rinnassa kun muitakin oli verryttelyssä tippunut ;)

Nicole Lucchesi sai sentään napattua kivan kuvan meistä verkassa

Itse rata oli sitten maneesissa ja se kyllä meni aivan pieleen. Rexistä puhkesi esiin taas se äidin pieni pelokas poika joka ei uskaltanut mennä mihinkään. En meinannut saada laukkaa nousemaan, niin paljon sitä pelotti. Rata alkoi niin, että ykkösestä meni ohi, kakkosen hyppäsi hyvin ja kolmosen ollessa ihan suoraan katsomoon hypättynä, siihen päättyi meidän tie. Rexi hyppäsi kyllä kolmosenkin uuden yrityksen jälkeen ja sen jälkeen tuntui, että olisi voinut lähteä rullaamaan. Mutta kun aluekisoissa oltiin, meidän matka päättyi siihen.

Jossittelemaan jos tässä nyt ruvetaan niin olisin voinut mennä harjoituskilpailuihin ennen aluekisoja, jossa radan olisi saanut jokatapauksessa hypätä loppuun. Mutta nämä nyt olisivat ensimmäiset kisat jotka sopivat meidän kalenteriin. Eihän sitä nyt ole ratsastettu montaa viikkoa joten valmennukseenkaan emme ole ehtineet vielä mennä.

Toinen JOS olisi se, että jos kisat olivat olleetkin viereisellä ulkokentällä, se olisi varmaan hypännyt kaikki ihan nätisti. Ulkoverryttelystä pimeään maneesiin ja ihan erilaiseen tilaan siirtyminen ja vain pienen hetken siihen totuttelu oli vielä 5-vuotiaalle kokemattomalle hevoselle liikaa.

Näistä viisastuneena nenä kohti tulevaisuutta ja uusia koitoksia.  Reissusta jäi kuitenkin molemmille hyvä mieli. Hyppäsihän se lopulta kaikki ne mitä siltä pyysinkin, eikä Rexi tiedä montako estettä radalla piti olla, se kävi vain hyppäämässä muutaman esteen maneesissa. :)

Alvan kisoihin oli tarkoitus mennä, nyt näillä näkymin emme sinne pääsekkään kun lupauduin menemään samana päivänä töihin :( Onneksi pääsemme kuitenkin Iverin valmennukseen viikon päästä, sitä meinaan nyt tarvitaan!

Kvaalaussysteemistä vielä

Tuolla sosiaalisen median puolella on nyt ollut aika moista keskustelua näistä sääntömuutoksista.
Kuten arvata saattaa, en ole ainoa nuoren hevosen omistaja joka on tänä vuonna aikonut päästä hyppäämään sitä racing sarjaa. Enkä myöskään ole ainoa, jolla ei satu viimeiseltä 24 kuukauden ajalta olemaan niitä kilpailutuloksia, syystä jotta: a) Olen saanut aika hiljattain kaksi lasta, toinen 2 v ja toinen 2 kuukautta b) Oma hevoseni joka on kilpailuikäinen on tainnut kisata viimeksi v. 2007 ja on tällä hetkellä 22-vuotias, tehnyt kolme varsaa eikä todellakaan ole enää kilpailukuntoinen c) Olen kilpaillut kyllä vaihtelevasti muiden hevosilla, mutta vain tasolle 100 cm. Näin ollen minulla ei ole vaadittavaa kahta tulosta 110 cm tasolta aluekilpailuissa.

Näin ollen sääntöjen valossa minun pitää siis hypätä sillä viisivuotiaalla käytännössä hallikisoissa kaksi 110 cm luokkaa enintään 8 virhepisteellä, jotta pääsen sinne Racing-kilpailuun. Hallissa vielä siitä syystä, että 3 osakilpailua sattuu olemaan jo toukokuussa.

Minun oma tarkoitukseni oli lomalta paluun, sekä minun, että hevosen lomailun jälkeen hypätä 90 cm jossain ja sitten muutamat metrin luokat ja ensimmäinen 110 cm sitten Artukaisissa Turun maljassa. Näillä näkymin ei tarvitse.

Onhan se todella harmi, että kaiken tämän ajan mikä on kulunut Rexin syntymästä sitä on rakennettu niin, että osallistuu noihin nuorten hevosten kilpailusarjoihin. Nyt vaihtoehtona on sitten joko laitana joltain hevosta ja käydä hyppäämässä sillä ne kaksi tulosta tai pistää joku toinen ratsastamaan Rexiä. Olen kuitenkin Rexin tehnyt itselleni harraste-ja kilpakumppaniksi niin mielelläni sillä itse menisin.

Ketä tälläinen sääntö palvelee?
Voisikohan ajatella jos tähän kvaalaussysteemin nyt on lähdetty, että nuorille hevosille riittäisi kaksi tulosta 100 cm tasolta? Tai vastaavasti laittaa koskemaan vain uusia kansalliselle tasolle nousevia kilpailijoita?
Jonkinlainen kompromissi asiaan pitäisi saada, muuten ainakin minä koen tämän järjestelyn erittäin epäreiluna.
Koulupuolen säännöistä en kovasti ole perillä, mutta siellä kuulemma nuortenhevosten luokkiin ei tarvitse kvaalata, kvaalaus koskee vain ja ainoastaan avoimia luokkia. Joku on nyt joko unohtanut tästä säännöstä jotakin tai muuten todella pihalla.

Toivotaan, että saisimme tähän nyt jonkinlaisen selvyyden.

Sitten viime viikkoon, josta ei paljon kertomuksia ole. Taisin kaksi kertaa päästä selkään. Lapset olivat alkuviikosta kipeinä ja vähän itsekkin. Sitten siitä kaviopaisejalasta lähti kenkä, jonka näppäränä löin itse takaisin. Vähän turvotteli sitä taas päivän kun oli ollut ilman kenkää, mutta nyt jo on normaali ja sitten tuli tämä pirun takatalvi.
Jos tällä viikolla ehdittäisiin taas treenata enemmän ja tarkoituksena hypätä silmällä pitäen tulevia kisoja ;)

Reeniä reeniä

Vaihdoin Rexille tortaiksi suoran kumikuolaimen suuhun ja Rexi tuntui kovasti pitävän siitä Koko kenttä oli lähestulkoon vaahdossa, sen verran suu toimi hyvin. Teimme ihan perusjuttuja, kuten että lähtee hyvin pohkeesta eteenpäin ja liikkuu hyvin pyöreässä muodossa.
Sille pitäisi saada selkään lisää lihaksia ja tärkeää onkin, että liikkuu hyvin pyöreästi. Rexi toimi oikein hyvin, pään viskomista ei juuri enää tullut.

Perjantaina hevonen oli entistä parempi ja yhtään ainutta yläkautta silmiin katsomista ei tullut. Hiukan tuli vahvaksi edestä tuolla kuolaimella, mutta on edelleen hyvin ratsastettavissa sillä. Laitoin myös pienen kavaletin kentällä ja vatsinkin sille tultaessa tuntui hieman vahvalta. Painotan sanaa hieman sillä mitenkään kädelle se ei painanut.

Suu toimii!

Viikonlopun sai Rexi huilia, ettei tule liian raskasta alkua. Teki nyt siis ke-to ja pe töitä ja kaksi päivää huilia.
Lauantaina kävin sitten hyppäämässä kaverin nelivuotiaalla (i. For Enjoy Ask) Fantsulla. Kaveri sai minut sitten pudotettua vesilätäkköönkin kun en vain osannut varautua sen sivuloikkaan. Ei ole tasapaino vielä ihan kuosissa mammalomailun jälkeen ;) Noh, ei muuta kuin takaisin kyytiin ja homma jatkui. Hienosti pikkuheppa hyppeli ja vauhtia oli vaikka muille jakaa :) Ensi viikolla varmaan uudestaan.
Samalla reissulla kävin auttamassa Jenniferia meidän Eevin kanssa joka siis Beepumamman kanssa asustelee siellä. Jennifer ratsasti ja minä auttelin maasta. Ja jo oli poni laiska! Eevi on kyllä ikäisiään hirmuisesti jäljessä sekä minun, että Jenniferin raskauden takia. Mutta mikään kiirehän sillä ei nyt ole vaan rauhassa rakennetaan sille hyvää pohjaa. Kiltti tyttö se on, mutta eteenpäinpyrkimystä pitäisi saada lisää.

Sunnuntaina oli hevosteluvapaa päivä.

Tänään maanantaina palasi sitten Rexi töihin ja oi että se oli kyllä hyvä! Aivan älyttömän pehmeä edestä ja energinen. Ainoa mihin nyt täytyy heti puuttua on se, että on jalalle niin hidas. Varsinkin kun laukassa oikein istuu alas satulaan pakkaa se vallan lopettamaan laukkaamisen. Kun sitä siinä käskee eteen jää se paikalleen pomppimaan ja liikkuu enemmän ylös kuin eteen. Tähän täytyy nyt isolla kädellä puuttua.
Pyysin siis heti pienellä raipan napautuksella sitä vastaavassa tilanteessa eteen. Sieltä tulee pientä pukkia kun käskee ja ne täytyy myös saada loppumaan. Kyllähän hevonen saa olla iloinen ja joskus pukitellakkin, mutta mielummin ei.
Kyllä se sitten rupesi eteenpäinkin liikkumaan ja varsin mallikkaasti liikkuu kun itse istuu kevyessä istunnassa. Harjoittelemme siis vielä alas istumista ja eteenpäin liikkumista.

Tein Rexille vielä vähän selkäjumppaa tekemällä pienen jumppasarjan. Hienosti se senkin suoritti vaikkei ole ennen moista tehnyt. Pieniähän ne olivat, mutta ei niiden isoja tarvi ollakkaan jumpassa.
Eli meillä oli siis puomi 2,5 m kavaletti 3 m pysty ja 3 m ja ristikko. Kahta viimeistä nostin hiukan ja vielä korjasi konttinsa yli.

Meidän pieni kenttä oli muuten tänään aivan super hyvä! Ei yhtään märkä ja pohja siinä on kyllä ainakin tälläisillä märillä keleillä aivan loistava. Vielä kun vaan saisi vähän enemmän leveyttä ja pituutta niin avot!

Nyt siis Rexille harjoitukseen selkätreeniä lisää ja, että liikkuu myös laukassa alas istuessa tuntumalla hyvin eteen. Näillä mennään tämä viikko :)

Onneksi tuli klipattua tuo eläin, kestäisi muuten ikuisuuden kuivua, sen verran oli tänäänkin märkä. Ihmeen hyvin on kunto säilynyt sillä ja ratsastus tuntuu jatkuvan juuri siitä mihin sen kanssa jäin. On tainnut painia sen verta pikkuveljen kanssa.

Ruokinnasta

Ajattelin nyt kertoa meidän hevosen ruokinnasta sekä Pavo-rehuista.
Meillä kaikki hevoset syövät tällä hetkellä ainoastaan pavoa, eivät saa siis kauraakaan enää. Rexi on syönyt tähän saakka Pavon Gold E:tä ja sen lisäksi kauraa, mutta olen luopunut siitä ja alkanut sillekkin syöttää Allsportia, ettei olisi niin montaa eri säkkiä.

Gold E
Tätä rehua käytetään siis esimerkiksi kauran kanssa. Se on tiivisterehu, joten se on mainio rehu vaikkapa sellaisille hevosille, jotka eivät suostu syömään suuri määriä rehuja. Siinä on paljon vitamiineja ja kalsiumia ja se korvaa kaikki puuttuvat tai liian vähäiset ravinto-ja kivennäisaineet. Syötetään 1:2 viljaruokinnan lisänä.

Allsport
Meillä nyt siis kaikki, Nysseä lukuunottamatta syövät tällä hetkellä Allsportia. Rehussa on paljon mm. öljyä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä seleeniä. Öljy tekee hyvää karvalle ja antaa energiaa, magnesium tukee niveliä ja jänteitä ja edesauttaa maitohapon liukenemisessa suorituksen jälkeen.

Mash
Rexi ja vanha Beepu herkkutelevat myös mash puurolla. Sitä on käytetty ähkyherkille hevosille ja treenissä oleville lisärehuna hoitamaan suoliston mikrobeja. Meillä sitä käytetään lähinnä lämpinä herkkuna ja Beepun ruokavaliossa se on vanhalle hevoselle helposti pureskeltavaa ruokaa ja hyvä lisäenergian lähde, ettei ala vanha mamma laihtumaan.

Tämähän on siis Mash mainos. Kyllä siellä on mash säkki!

Podo Crow
Crow on varsoille tarkoitettu kasvurehu. Se varmistaa optimaaliset rakennusaineet luuston kasvulle ja kovettumiselle, sekä edesautaa jänteiden ja nivelten kehitystä. Se on myös tärkeässä osassa ehkäisemään kehityshäiriöitä ja myös yleistyvien neurologisten pakko-oireiden ehkäisemisessä. Rehua syötetään varsan kahden ensimmäisen elinvuoden ajan.

Vital Complete
All in one vitamiinilisä. Meillä kaikki hevoset syövät 50 g päivässä vital completeä. Täysrehuruokinnassa ei välttämättä tarvitsisi antaa lainkaan, mutta olen itse halunnut varmistaa vitaminiini- ja kivennäisaineiden saannin kun meillä kuitenkin väkirehumäärät ovat sen verran pieniä (0,5-2 l vrk hevosesta riippuen).
Ennen Pavo rehuja käytin Chevinal plussaa vitamiini-ja kivennäisaineena, mutta se oli erittäin hankala käyttää. Valmiiksi ämpäreihin annoisteltuina rehujen joukkoon, suurin osa litkusta jäi ämpärin reunoille ja niissä oli hirveä peseminen. Ja toki kallista ainetta meni hukkaan. Pavon rehu on pientä pellettiä ja sitä on erittäin helppo syöttää. Lisäksi se on edullista ja 50 g syöttömäärällä tuo iso säkki kestää kauan! (tarkalleen ottaen 400 vrk eli yli vuoden, siis 20 kilon säkki 50 g määrällä syötettynä yhdelle hevoselle)
Esimerkiksi laitumella olevat hevoset tai muut lepohevoset pärjäävät pelkästää heinällä ja vital completellä!

Siinä oli meillä käytössä olevat perusrehut. Lisäksi Rexillä on käytössä myös Muscle Buildia sekä elektrolyyttejä. Nyt lomalta paluun jälkeen aloitin siis syöttämään Rexille lihasmassan kasvattamiseen tarkoitettua Muscle Buildia.Se sisältää aktiivisia ainesosia kuten aminohappoja, C-vitamiinia ja lestiiniä joka pitää A-D- ja E vitamiinit liukoisina. Yhdessä tasapainoisen treenaamisen ja sopivan ruokinnan kanssa tuloksia siis syntyy. Ja uskokaa tai älkää, se toimii!
Ja elektorolyyttejä tietysti syötetään kovan rasituksen jölkeen ja hevosen hikoillessa runsaasti. Pavon E lyteä olen antanut jo ennalta jos tietää olevan tulossa kilpailut tai rankka valmennus ja runsaan hikoilun jälkeen. Hevosen hikoillessa hien mukana poistuu tärkeitä suoloja. E lyte tasaa kehon suolatasapainoa ja auttaa lihaksistoa palautumaan ja maitohappoja poistumaan.

Siinä meidän hevosten ruokinta. Pavo rehuista innostuin oikeastaan sen jälkeen kun Rexi oli Riikalla treenissä ja Riikka sai hevosen näyttämään ihan uskomattoman upealta! Pavo tekee hevosen karvasta silkkisen ja upean kiillon!

Minun kauttani voi tutustua Pavo rehuihin ja kerron niistä mieluusti lisää (siis jos tiedän jotakin...) Tällä hetkellä minun kauttani rehut tulevat lähinnä omien hevosten käyttöön ja muutamille kavereille. Varastossa ei siis juuri ole tavaraa, eli rehut ovat pääasiassa ennakkotilaustavaraa.
Jos haluat kokeilla rehuja, niin aina muutamia säkkejä minulta saattaa "varastosta" löytyä.

Mutta voin kyllä ihan käsi sydämmellä lämpimästi suositella rehuja. Esimerkkinä tallissani ollut äärimmäisen nirso ja todella laiha hevonen kyllä söi rehuja mielellään ja lihoi lähes silmissä, eli rehut ovat myös hyvin maistuvia!

Mutta muistakaahan, että millään väkirehuilla ei tehdä ihmeitä ilman kaiken ruokinnan perustana olevaa hyvälaatuista ja runsasta heinäruokintaa. Rexi ja Nyssekin ovat tällä hetkellä ihan vapaalla heinäruokinnalla ja eivät tosiaan ole mitenkään lihavia.

Pavolta löytyy paljon muitakin rehuja ja myslejä kuin noi minun käyttämäni. Pavon sivuilta voit tutustua niihin.

Pavoilla kesäkuntoon 2014!

Klippausta

Sain rexin sitten klipattua eilen valmiiksi. Klippasin sen siis ihan kokonaan, jalat ja pään myös. Tykkään itse kovin kokonaan klipatuista hevosista, ne ovat kaikkein siisteimpiä. Jos pään ja jalat jättää klippaamatta, ovat ne aina hieman eri paria muun hevosen kanssa.

Klippailen toisinaan myös muiden hevosia, mutta en kyllä vieraiden hevosten jalkoja suostu klippaamaan. Eilenkin istuin kokonaan Rexin mahan alla, joten luottoa hevoseen täytyy olla, ja jotta sen suostuu tekemään täytyy hevonen olla tuttu. Ainahan silti voi jotain sattua vaikka olisi tuttukin hevonen, mutta joku itsesuojeluvaisto se minullakin on ;) On kyllä huvittavaa miten 5-vuotias nuori hevonen voi käyttäytyä niin hyvin. Se ei koko aikana liikahtanut kertaakaan ja pää puolessa sentään velipuolikin sitä pureskeli. Hienosti siis sujui.

En nyt tähän mitään eri klippausmalleja laita, niitä löytyy googlettamalla. Rexistäkin sain aikas huonon kuvan kun eihän se ikiliikkuja sen vertaa paikallaan pysnyt, että siitä olisi yksin kuvaa saanut.

Kuvanlaatukin on surkea, mutta näkee siitä sen verran, että ainoa mihin on karvaa jätetty on satulan alusta + tietenkin kolmio hännän tyveen. Hännäntyveen kannattaa tosiaan klipata sellainen kiila, jottei häntä näytä olevan nastalla kiinni ;) Korvia rexi ei oikein antanut klipata, joten ne nyt jäivät, mutta ei niissä hirveää karvaa ollut. Nekin olisin mielelläni klippaillut, mutta minulla ei ole kuin iso kone käytössä niin ei nyt onnistunut. Pään sain muuten hyvin sillä ajettua. 

Pitäisi jossain vaiheessa investoida sellaiseen pikku siistimiseen tarkoitettuun koneeseen, niin saisi korvat hyvin ajettua. 

Koneena minulla on siis Lister Equi clip akkukäyttöinen kone. Se on erittäin hiljainen ja toiminut jo 10 vuotta moitteettomasti. Itse tykkään akkukäyttöisestä koneesta, niin ei tarvitse pelätä, että hevonen astuisi johdon päälle ja sattuisi pahasti. Kaksi akkua minulla siihen on, ettei ajelu jää kesken vaan akun loputtua voi vaihtaa uuden. Toinen akku kerkeää latautumaankin toista käyttäessä, mutta yleensä se on tarpeetonta ja kahdella akulla ajaa kyllä yhden hevosen helposti. Ja kaksikin ellei ajettavaa ole hullun tavalla tai työ pikkutarkkaa kuten jaloissa ja päässä on. 

Tuollainen kone minulla siis on. Teristä vielä sen verran, että kyllä tuntuu niissäkin olevan eroja. Olen tuossa nyt kavereiden hevosia ajellut ja ihmetellyt kuinka huonoa jälkeä on tullut. Kauheat raidat on kone jättänyt ja haukuinkin jo konetta huonoksi tai käyttäjää ;) Nyt vaihdoin toiset terät koneeseen kun rupesin Rexiä ajalemaan, kun meinasin että edelliset on jo tylsät. Kyllä tuli niin hienoa, silkinsileää jälkeä, ettei ollut raidoista tietoakaan! Toiset terät ovat ihmeisesti tarkoitettu karkeampaan ajoon.

Teriä täytyy myös teroittaa aika ajoin ja eivät hirmu kauaa kestä, ainakin jos hiukankaan haluaa siistiä jälkeä.
Se nyt klippauksesta. :)

Tänään sitten kävi kengittäjä kengittämässä vielä Rexin takapään. Meni ihan hienosti toiseen takajalkaan asti jolloin alkoi nyppiä. En yhtään kyllä ymmärrä. Noh, kengittäjä jätti yhden naulan pois kun ei siitä tullut mitään. Jätti minulle muutaman naulan ja käski lyösä viimeisen puuttuvan naulan itse. Katsotaan huomenna ;)

Sitten pääsin vihdoin ja viimein ratsastamaan. Ja oli kyllä huisin kivaa. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin ja kaunis päivä. Rexi ei ollut ihan parhaimmillaan ja vastusteli kovasti kättä. Minulla oli paksu nivelkuolain jolla olen sitä ennenkin ratastanut. Laukassa oli vielä huonompi kuin ravissa ja viskoi päätään oikein kunnolla. Ei tahtanut ensin nostaakkaan laukkaa ollenkaan vaan jäi pohkeen taakse jäkittämään. Annoin sen olla aika vapaana edestä ja laukkailin ja ravailin vaan reippaasti eteenpäin, niin että oli koko ajan pohkeen edessä. Oli lopulta aika paljon parempi, mutta työsarkaa on loman jälkeen edessä. Nyt täytyy vain pitää herran mieli virkeänä ja tyytyväisenä ja keskittyä, että liikkuu hyvin eteenpäin. Sitten voidaan katsella muita hommia.

On muuten hirmu hinku ratsastamaan Rexiä, tulisipa jo huominen niin pääsisi taas selkään. Eihän sillä raukalla voinut kauaa mennä kun on nyt lomaillut joulusta saakka.

Näihin tunnelmiin ja huomista odotellessa :)

Kuulumisia

Rexin kuulumisia vielä sen verran, että viime torstaina sille lyötiin nyt etukengät. Paisejalassa on uretaanipohjallinen ja toisessa etujalassa nahkapohja.

Kengän alle laitettiin tuollaista verkkoa ja sen päälle ruiskutettiin tuubista tuota uretaania verkon päälle, josta se menee tietysti kavionpohjaan saakka.
Tuohon kengän päälle liimattiin vielä sellainen levy ja anturan kohdalta kolosta kavionpohja täyteen uretaania. Nyt pitäisi olla pehmeä tassutella.

No eipä nyt ollut siltikään seuraavana päivänä vielä puhdas vaan lauantaina hain eläinlääkäriltä vielä penisiliinit ja aloitin kuurin. Jalka turvottelee edelleen ja jos se edelleen johtuu paiseesta luulisi oireiden katoavan lääkekuurilla.

Otan Rexin huomenna taas liinan päähän ja katson kuinka liikkuu.

Aloitin myös klippaamaan sitä kengittäjää odotellessani ja vielä pitäisi se homma saada valmiiksii.

On ollut muuten erittäin kiireinen viikko. Eilen oli tyttäremme kastejuhlat ja niihin on tietysti tarvinnut tehdä tarjottavat. Oli kivan juhlat ja nyt paluu ihanaan arkeen :P

 

Täytekakku ei ole minun tekemäni vaan se on tilattu MariAnnikalta. Voin lämpimästi suositella, sillä itse en juuri täytekakkuja syö, mutta tuo oli kyllä hyvää! Ja kaikenlisäksi tietysti, aivan upen kaunis!

Voileipäkakkujen teko on muun kokkaamisen ohella yksi intohimoistani ja sen teinkin itse. Kinkku-metvursti täytteillä.

Sääntömuutoksia

Viime viikolla meillä oli Mynämäen Seudun Ratsastajien vuosikokous ja sääntökoulutus.
Minä sain edelleen jatkaa kilpailuvastaavana seuramme hallituksessa. Kokouksen jälkeen Siivosen Kirsi piti halukkaille sääntökoulutuksen.

Uutena asiana on nyt tullut kvaalaussysteemi sekä aluekilpailuihin, että kansallisiin kilpailuihin. Ennen seura myönsi sekä aluekilpailu, että kanssaliset lisenssit oman harkintansa mukaan. Nyt sääntömuutoksissa sanotaan seuravaa:

7. Vaadittavat tulokset aluekilpailuluokkaan osallistumiselle 
Ratsastajalla tulee olla kaksi hyväksyttyä tulosta (enintään 8 virhepistettä) seurakilpailuluokasta, ponit vähintään 70 cm ja hevoset vähintään 80 cm. Tulokset ovat voimassa 24 kuukautta. 
Tulokset ovat ratsastajakohtaisia. Suoritettuaan vaadittavat vähimmäistulokset saa ratsastaja osallistua alueluokkiin kaikilla hevosilla/poneilla kilpailusääntöjen ja kutsun mukaisesti. 

8. Vaadittavat tulokset kansalliseen kilpailuluokkaan osallistumiselle 
Ratsastajalla tulee olla kaksi hyväksyttyä tulosta (enintään 8 virhepistettä) aluekilpailuluokasta, pikkuponit vähintään 90cm, isot ponit 100cm, suomenhevoset 100cm, juniorit, lapsiratsastajat ja seniorit 110cm. 
Tulokset ovat voimassa 24 kuukautta. 
Tuloset ovat ratsastajakohtaisia. Suoritettuaan vaadittavat vähimmäistulokset saa ratsastaja osallistua kansallisiin luokkiin kaikilla hevosilla/poneilla kilpailusääntöjen ja kutsun mukaisesti.

Okei, ongelmaksi tässä muodostuu nuoret hevoset. Viime vuonna Rexin ollessa 4-vuotias selvittelin tarvitsenko kansallista lupaa noviisisarjaan. Vastaukseksi sain, että jos noviisisarjan osakilpailu ratsastetaan kansallisten kilpailuiden yhteydessä se lasketaan kansalliseksi luokaksi. Käytännössä siis kaikki viime vuoden osakilpailuista olivat kansallisia luokkia. Nelivuotiaathan hyppäävät noviisisarjaa 90-100 cm tasolla, alkukaudesta pienempää ja loppukauttakohti metriä. Näin ollen minun täytyisi ratsastaa sillä nelivuotiaalla ensin seuratasolla niitä 80 cm tuloksia kaksi kappaletta ja sen jälkeen aluekilpailuissa kaksi luokkaa 110 cm tasolla saadakseni riittävä tulokset hypätä kansallista 90 cm nuorten hevosten luokkaa.

En oikein aina ymmärrä kuka näitä sääntöjä tekee, välillä niissä ei ole päätä ei häntää ja onko kukaan oikeasti ajatellut asiaa joka kantilta. Olisihan tuoohon kohtaan voinut tehdä lisäyksen nuorille hevosille omat kvaalitulokset.

Itselläni ei ainakaan ole käytössä kuin tuo yksi hevonen, joka kylläkin tällä kaudella on viisivuotias, mutta tuo nyt oli vain esimerkkinä. Joka tapauksessa minun täytyy saada tulokset 110 cm aluetasolta jos haluan sillä yhypätä tänä vuonna racing-sarjaa. Racing on kansallinen sarjakilpailu 5-ja 6-vuotiaille hevosille. 5-vuotiaat hyppäävät tasolla 110-115 cm ja 6-vuotiaat 120-125 cm tasolla. Ensimmäinen osakilpailu on Korpikylässä 8.-11.5 joten kiire tulee.
Lisäksi vielä, että nuorten hevosten luokat ovat rakennettu nimenomaan nuoria hevosia ajatellen. Radoilla ei ole mitään "jippoja" tai teknisiä hankaluuksia, vaan ne on rakennuttu reiluiksi ja kehittäviksi nimenomaan nuorille hevosille. On siis ihan eri asia mennä hyppäämään aluekilpailuihin, joskus kokemattoman ratamestarin tekemälle radalle. Ne eivät aina (vaikka kyllä vielä aluetasolla pitäisi) välttämättä ole riittävän hyvin rakennettuja. Välit saattavat olla joko liian lyhyitä tai pitkiä tai rata ei etene sujuvasti, mielummin siis ratsastan juuri nuorille hevosille suunniteltuja ratoja jos se suinkin on mahdollista.

Estesäännöt kokonaisuudessaan löytyy Suomen ratsastajanliiton sivuilta materiaalisalkusta ja täältä. Pelkät estesääntomuutoskoosteet löytyvät täältä.
Jokaisen kilpailijan tulisi lukea ja tietää sääntöasiat ja useat seurat vaativat sääntökoulutusta ennen alueluvan saamista tulosten lisäksi. Ihan jo seurakilpailutasolla olisi hyvä tietää perussäännöt, jotta osaisi käyttäytyä kilpailupaikalla ja ottaa myös muut huomioon. Aloittevan kilpailijan kannattaa tutustua Ratsastajan oppaaseen kilpailumaailmaan johon pääsee esimerkiksi tästä linkistä.

Hauteen tekoa

Tänään sitten purin eilen tekemäni hauteen ja tarkistin tilanteen. Kavio oli todella kuuma ja edelleen painellessa hieman kipeä. Kaivetusta onkalosta ei kuitenkaan enää tullut mitään mätää, pumpulit olivat ihan siistit ja puhtaat.
Kaviohan on avattu siis ihan martokavioon asti auki ja sinne ei nyt saisi päästä mitään bakteereita. Talliolosuhteissa aika yksinkertaista :/

Tästä kuvasta (kuvanlaatu nyt ei ole mikään pro) näkyy tuo kavioon kaivettu kuoppa. Siistihän se nyt on, eikä mitään vuotoa ole.
Kengittäjän ohjeiden mukaan nyt kaadoin saippuabetadinea (se keltainen purkki) koloon ja painelin reippaasti ympäriltä, että sitä menisi joka koloon. Hyvin näkee kuplista, miten betadine menee tuonne kavion sisäänkin.

Putsauksen jälkeen sitten tolloa perään :)

Sitten vaan pumpilia ja betadineliosta kolo täyteen. Betadine täytee laimentaa, jotta siitä ei tule liian vahvaa. teen värinen liuos on sopivaa. Todella tarkkana ainakin jalkaan (ei siis kavioon) laitettavan ahuteen kanssa saa olla, jottei polta ihoa rikki. Betadinhaude ja muovi siihen päälle liian vahvana lioksena polttaa kyllä nahat jalasta :/

Niin ja kuten kuvasta huomaatte, älkää tehkö niinkuin minä vaan niinkuin minä sanon ;) Eli ei kannata crocsit jalassa tehdä näitä hommia, voi tulla varpaat kipeäksi!

 


Tässä siis haudetarpeita. saippua betadinea, "tarrapinteli" ja paljon pumpulia. Sitten vaan joku muovi, minulla tähän hätään muovipussista leikattu reilu palanen. Tarpeeksi iso, jota saa kyllä pienennettyä. Siihen päälle reilusti pumpulia ja laimennettua betadinea, kunnolla!!!
Sitten vaan koko komeus jalkaan ja vaikka hieman ilmastointiteipillä kiinni. Sitten voi jalan jo päästää maahankin, kun kaivanto on suojattu.

 





Tuohan ei tuollaisenaan kestä missään, että jotakin fyllinkiä täytyy lisää saada. Ystäväni Katja kehoitti laittamaan säilöpaalin muovia, mikä toimikin yllättävän hyvin. Itse olen tähän saakka käyttänyt juuttisäkkikangasta, joka on vahvaa. Jos hevosen pistää ulos niin tuo paalimuovi on kyllä tosi hyvää. Kärjelle laittaisin silti juuttikangasta vahvikkeeksi, sieltä kun pakkaa kulumaan puhki helpolla. Nyt ei Rexi kuitenkaan pääse ulos kun on niin tavattoman kurasta, ettei sinne vaan pääsisi likaa!

 

Nyt ei tullut mitään hirmun siistiä tolloa, ja täytteet repsottaa vielä tuolta tarrapintelin alta. Sitä ei sitten parannu vetää muaalta kuin kavion kohdalta hirmu kireeksi, ettei verenkierto lakkaa. Vedin nyt vielä pintelin jossa on fleecepatja alla tuohon päälle, ettei tuo tuholainen pääse repimään tuota haudetta.
Katsotaan kuinka kauan pysyy ja jos huomenna jo päästäisiin kuivattelemaan :)